Hyvää Joulukuuta kaikille!
Röttelön myynti on käynnistynyt raketin lailla ja useita yksityisnäyttöjä on jo ollut. Kiinnostusta kohteen ympärillä tuntuu olevan, jännityksellä odotamme saadaanko ensimmäinen tarjous vielä tämän vuoden puolella.
Yksi aihe jota en ole vielä avannut blogissa on se, mitä tapahtui talon etuovella olleelle porstualle. Talon molemmissa päissä on ollut porstuat, jotka ovat olleet eristämätöntä kylmätilaa. Kyseiset porstuat eivät ole olleet osa alkuperäistä, sata vuotiasta rakennusta, vaan ne on lisätty myöhemmin. Ajasta ei ole varmuutta, mutta arvauksia on ollut 1950-1970 vuosien välistä.
Ulkoa päin katsottuna ensimmäinen ajatus kyseisistä tiloista on minulla ollut, että nuo pitää purkaa ja tehdä uusiksi. Kun sitten pääsin katsomaan taloa sisältä päin, näin kuitenkin jotain viehättävää noissa tiloissa. Aloin nähdä miten korjaamalla ja uudistamalla porstuoista saisi toimivat lisätilat lapsiperheen käyttöön.
Molempienkin porstuoiden katot olisi purettava ja korjattava. Tasakatto oli riski, sillä sen päällä seisoi lumet ja vedet, eikä mielestäni muutenkaan sopinut talon henkeen. Kaivoin jostain netin syövereistä tämän ideakuvan:
Katto siis korotettaisiin keskeltä ja sisäkatto saisi seurata samaa muotoa nousten sisältä myös keskellä koreammalle. Aivan vastaavaa muotoa en netin kuvista löytänyt, mutta nämä kuvat olen tallettanut esimerkeiksi itselleni (verkkorikollinen taas kuvia varastamassa, ai ai ai...)
Mielessäni näin, kuinka porstuat siivotaan, katto korjataan, ja vanhat, kulahtaneet pitsivehot poistetaan. Tilalle tulisi raikas, tervekattoinen tila. Vanhat ikkunat säästettäisiin ja käytettäisiin edelleen uudistetuissa porstuoissa.
Takaporstuaan laitettaisiin iso pöytä ja sen ympärille penkit, jotta sinne pääsee suoraan saunasta vilvoittelemaan ja saunajuomansa nauttimaan. Takapihalla grillatut ruuat voisi porstuaan kattaa sateen suojaan nautittavaksi.
Etuporstuan kautta meille tultaisiin kotiin, ja kesällä porstuan lattialla olisi räsymaton lisäksi lasten kenkiä sikin sokin, kun Silvi ja ystävät ravaisivat sisälle ja ulos. Etuporstuaan laitettaisiin myös penkkejä, joiden alla olisi säilytystilaa polttopuille ja harrastustavaroille. Kaiken kruunaisi upea, talon henkeen sopiva paloauton punainen ovi.
Tähän tyyliin, mutta vielä kirkkaampi punainen:
Mutta niin kuin moni muukin asia tässä taloprojektissa, myös porstuoiden kohtalo sai uusia käänteitä siinä vaiheessa kun 40 vuoden "loppuelämän koti" muuttui vain parin vuoden sijoitukseksi. Talon vuorausta uusittaessa kävi hyvin selväksi, että varsinkin talon etupäässä ollut portsua oli kattorakenteiltaan aivan mätä. Vettä oli seisonut talon sivua vasten, ja ulkoseinässä hirsiäkin oli kärsinyt kosteudesta. Hirret vaihdettiin, vuoraus laitettiin kuntoon. Porstuan katto oli pakko purkaa, mutta budjetin kuihduttua olemattomiin, ja ajan loppuessa kesken jäi eteen vaikea päätös. Mitä tehdään porstuoille?
Tässä kuvassa näkyy etuporstuan mustuneita, lahoja ja mätiä lautoja. Kuva ei tee tilanteelle oikeutta, todellinen tilanne oli pahemman näköinen kuin tämä kuva.
Mielessä kävi monia vaihtoehtoja. Jätetään porstuat näin, jotta uusi omistaja voi tehdä päätöksen. Ehkä he haluavat säilyttää porstuat? Mutta entä jos ensimmäinen kuva talon kunnosta määräytyy jo taloa lähestyessä porstuan kautta? Pelottaako läpimädät puut katossa ostajat pois? Olimme tehneet valtavan suuren remontin, ja vaikka remontti jää uuden omistajan loppuun saatettavaksi, en halunnut että hurjan näköinen porstua pelottaa ihmisiä pois.
Loppujen lopuksi päädyimme kompromissi -ratkaisuun. Takapihan puoleinen, vanha porstua jätetään niille sijoilleen. Se jää ikään kuin malliksi uudelle omistajalle siitä, millaiset porstuat talossa on ollut. Etupään porstua purettiin ja vanhat ikkunat nostettiin varovasti vajaan talteen. Etuovelle tuli nyt vain avoin terassi, siisti ja hyvin rakennettu. Edullisempi ratkaisu, kuin koko porstuan uudelleen teko. Rappuset kääntyivät autopaikkojen suuntaan, ja etuovelle on nyt selkeämpi reitti.
Kaunis punainen etuovi jäi vain minun mielikuviin elämään, ja vain välioveksi suunniteltu harmaa ovi on nyt se mikä toivottaa tulijat tervetulleiksi talooni.
Tämä osuus talon remontista oli harmillinen, ja minulle jopa pieni pettymys, mutta paras ratkaisu tähän tilanteeseen. Ja tässäkin täyttyy se periaate, jonka mukaan remonttia on tehty: Se mikä tehdään, tehdään kunnolla. Hyvin rakentein, siististi, loppuun asti. Jos ei näin voi tehdä, niin sitten ei tehdä ollenkaan.
Seuraavassa kuvia siitä, millaiseksi talon etupää nyt sitten tuli, ja vertauskuvina vanhoja kuvia. Mitä mieltä olet? Oliko ratkaisumme kannattava? Miten sinä olisit ratkaissut tilanteen? Jätä kommentti!
Kommentit
Lähetä kommentti