Designing Röttelö

Röttelö on meidän! Kauppojen teossa kesti melko kauan, sillä ostimme Röttelön parilta jakamattomalta kuolinpesältä. Mutta sitkeys palkittiin, ja nyt tämä on meidän ikioma! Herää tietysti kysymys, että mitähän sitä on tullut ostettua? Noh, ostimme suurimmalti osin hyväkuntoisen hirsirungon. Pääosin hyväkuntoisia ikkunoita, n. 150cm korkean rossipohjan ja sijainnin noin kilometrin päässä Kuopion sydämestä = torilta. Samalla ostimme myös valitettavasti kasan asbestia, toisen kasan hometta ja katon, jota on ilman kierron takia pakko nostaa. Kauppaan kuului vanhat putket ja sähköt, joiden tilalle on tehtävä uudet. Ja lisäksi saimme kaksi 1970-luvun sinistä keittiötä, pari kaakeliuunia, ja muovimattoja. Iso osa kuolinpesien omistamaa irtaimistoa siivottiin entisten omistajien kanssa yhdessä muutama päivä ennen kauppoja pois Röttelöstä, ja sinne jäi vain sellaista irtainta, jota aiomme joko itse hyödyntää tai myydä kirpparilla. Tässä kuvia talon sisältä, ennen kuin minkäänlaisia muutostöitä

”Ei helvetissä, ei!” huusin kovaan ääneen, kun mies tuli kotiin hölmö virne naamallaan ja kertoi naapurin talon olevan myynnissä. Edeltävä vuosi oli ollut hyvin rankka; Mies oli aloittanut yrityksen, laajentanut sen toiselle paikkakunnalle, meidän ensimmäinen lapsi oli syntynyt, koira sairasteli ja minä kipuilin henkisesti uutta rooliani elämässä ja sen tuomia kokemuksia. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu, ja nyt mies haluasi vielä ostaa talon röttelön, joka oikeasti pitäisi räjäyttää dynamiitilla taivaan tuuliin.  Yhtä aikaa kuitenkin tunnistin miehen virneen, hän oli jo mennyttä miestä. Se ilme. Se, kun on niin onnellinen jostain, että päässä ei enää liiku mitään, kun ei voi enää muuta kuin hymyillä. Joonas on joskus ollut minut nähdessään niin onnellinen. Tai kun näki meidän koiranpennun ekan kerran. Tai silloin kun hän päätti aloittaa hirsirakennuskurssin. Tai kun ilmoitti perustavansa kavereidensa kanssa yrityksen. Kipinä oli jo syttynyt. Joten hammasta purren suostu

Tässä olemme me, Jehkisten perhe (Kuva: Bella Photo) Olemme pieni perhe Kuopiosta, ja meillä on suuri unelma. Olemme juuri ostamassa 1922 rakennettua omakotitaloa, ja aiomme remontoida sen täysin!  Hirsirunkoinen unelmamme on remontoitu viimeksi 1970-luvulla ja vaatii suuren ponnistuksen, ennen kuin se on edes asuinkelpoinen. Ja jos ei hulluutta tässä suunnitelmassa olisi valmiiksi, niin asuttavaan kuntoon on edes osa talosta saatava vain kahdeksassa kuukaudessa! Olemme saaneet sovittua pankin kanssa, että voimme asua nykyisessä kodissa 100m päässä alkuremontin ajan ja vasta sitten laittaa nykyinen koti myyntiin. Tuon ajan jälkeen nykyinen koti on pakko myydä, ja siitä on pakko muuttaa pois. Joten meille tulee melkoinen hoppu riisua talo hirsirungolle, korjata hirret, poistaa asbesti ja home, asentaa uusi maalämpö, putket, sähköt ja tehdä vielä muutama huonekin asuinkelpoiseksi.   Keitä me olemme? Perheen äiti olen minä, joka istun täällä näppäimistön ääre