Keittiöni Tarina

 Ihanaa alkavaa kesäkautta kaikille! Röttelössä ajatukset suuntautuu jo kesän viettoon ja ulkotöihin. Sitä ennen on kuitenkin aika kurkistaa keittiöön, sillä se on vihdoin täysin valmis. Kun ostimme talon, keittiö näytti tältä:

Melko retroa! Söpöä kylläkin, mutta ei vastannut minun ajatusta unelmien keittiöstä. Koko keittiö purettiin, mutta päätettiin pitää kuitenkin nykyisellä sijainnillaan. Vanha puuhella olisi ollut ihana säilyttää, mutta sille ei löytynyt hyvää sijoituspaikkaa ja jouduin siitä luopumaan. Keittiöön tultiin ennen käytävän kautta eteisestä. Uutta keittiötä varten käytävän ja keittiön välinen seinä purettiin, ja käytävän ja eteisen välinen ovi laitettiin umpeen, jotta saatiin enemmän tilaa kaapistoille. Käytävän päässä, keittiön vieressä oli ennen wc. Kyseisessä wc:ssä oli asbestia, joka oli otettava huomioon kun se purettiin ja näin keittiöön tuli taas lisää tilaa. Tältä näytti ennen, kun eteisestä tuli käytävään. Vanha keittiö on tuossa käytävän vasemmalla puolella, wc suoraan edessä ja vasemmalla oli ovi olohuoneeseen. 

Kun vanhat kalusteet ja turhat seinät oli purettu, keittiön ikkunaa suurennettiin. Talon kadun puolella oli isot kolmiosaiset ikkunat, ja keittiön ikkuna suurennettiin saman tyyliseksi. Tässä kuvia ikkunan muutosvaiheista:

Keittiön seinäpinnat riisuttiin hirsille siellä missä se oli mahdollista. Alkuperäinen ajatus minulla oli, että hirret maalattaisiin mattavalkoisella, kuten vanhan Saastamoisenkadun kodin olohuoneen seinä oli tehty, mutta keittiökalusteiden suunnitteluvaiheessa tulin katuman päälle. Kaikista keittiön kaappien väreistä päädyin nimittäin lopulta valkoiseen, joten kokonaisuudesta olisi tullut ehkä jo liian valkoinen. Näin ollen hirret siistittiin kalkkipuhalluksella, josta kerroinkin aikaisemmassa postauksessa, ja hirret suojattiin hellan ja vesipisteen kohdalta lasituksella. Tässä kuvia hirsipinnoista heti puhalluksen jälkeen: 

Kun pohja oli kunnossa, oli aika hankkia ja asentaa kalusteet. Keittiöfirmoja kilpailuttaessa tein periaatepäätöksen, että voin tinkiä kodinkoneiden merkistä ja lisätoiminnoista. Perustoiminnot riittää, enkä tarvitse hienoja merkkikoneita. Tekniikka vanhenee niin nopeasti, enkä kuitenkaan käyttäisi "teriyakikanan automaattisia kastikevalelu- ja liekitystoimintoja", tai mitään muutakaan höpöhöpöä, mitä hienoimmat nykykodinkoneet tekevät. Minä käytän ihan perustoimintoja, ja mielummin sijoitan rahani laadukkaaseen kivitasoon ja upeaan hanaan. Säästöä "karvalakkikoneilla" sain kuitenkin tuhansia euroja.  

"Must have" -lista keittiölle suunnitteluvaiheessa:

keittiön sotkuisin osa, eli tiskiallas, pesukone ja roskis sijoitettava niin, että ne ei ensimmäisenä ota silmään kun tulee ovesta sisään

mattamusta metallirunkoinen lasivitriini astiakokoelmalle

vaaleaa kiveä tasot, helppohoitoisuus, pitää kestää kuuma kattila tai uunipelti

puuovet valkeana, harmaana tai sinisenä

vetimet ja hana mattamustana

kaksi lavuaaria

integroidut kodinkoneet

induktioliesi

hiljainen astianpesukone jossa ajastin

laattalattia

Lisäksi kun aloimme sijoitella eri moduleita keittiösuunnitelmaan, huolehdin siitä että eri toimintoihin liittyvät tarvikkeet ovat lähellä sitä paikkaa missä niitä käytetään. Esimerkiksi kattilat, kauhat ja mausteet ovat laatikossa lähellä liesitasoa. Lasit on vesihanan yllä. Kahvikupit ja suodatinpussit on kahvinkeittimen luona. Leivinpaperit, leivinliinat ja patalaput on uunin lähellä. Käsipyyhe on lähellä vesihanaa, mutta sen ei tarvitse olla näkyvissä, vaan vähän piilotettuna. Kodinhoitohuone on Röttelössä toisella puolella alakertaa, mutta siivoustarvikkeita tarvitsee myös keittiössä, joten keittiöön tehtiin pieni siivouskaappi, jossa säilytän mm. talouspaperia, keittiössä käytettäviä saippuoita ja puhdistusaineita, rikkakihvelin, harjan ja iduktiolieden puhdistusraappaa. Käytännön kannalta oli myös  tärkeää että uuni on korkeammalla kuin lattiataso (taaperoikäiset lapset ja nappuloiden vääntely, leipurin selän ergonomia, jne) ja mikro on sijoitettuna sellaiselle korkeudelle, että esimerkiksi ala-aste ikäinen lapsi ylettää sitä käyttämään. Tässä Silvi esittelee jo valmiin keittiön laatikkoa, josta liesitason alta löytyy kätevästi kattilat, puurohiutaleet, riisit ja makaronit:

Otimme tarjoukset noin kymmenestä eri keittiöfirmasta, mutta muutaman osalta kaikki kaatui siihen, että haluamani tyylistä kivitasoa ei ollut saatavilla. Hintahaarukka tarjouksissa oli 8 700€ -20 000€.  Ensimmäinen yllätys oli tämä: Ikean keittiö ei ollut edullisin! Yleensä kun kodin valintoja lähtee tekemään, sitä jotenkin hassusti ajattelee, että Ikealta sitten se halpisversio. Mutta niin ei ollut tällä kertaa. Ja olin yllättynyt miten hyvin Ikean tarjous vastasi toiveitani, mutta loppujen lopuksi heidän tarjous kaatui tunteeseen. Heidän tarjoamansa tasomateriaali vastasi toiveitani kestävyydestä ja ulkonäöstä, mutta kun kävin silittelemässä esillä ollutta tasoa samasta materiaalista, se tuntui muoviselle. Jos käytän isoimman osan budjetistani kivitasoon, en halua että se tuntuu muoviselle.

Lopulta kilpailijoita oli vain kaksi. Hintaeroa tarjousten välillä oli 3000€, mutta sekään ei ollut niin tärkeää kuin henkilökemiat myyjän ja asiakkaan välillä. Voiton vei Puustelli, ja siitä kiitos Kuopion myymälän Laurille. Pidin hänen tyylistään kuunnella minun toiveita, ja toteuttaa sen mitä toivoin. Kakkoseksi jääneen keittiömyyjän myyntitapa oli paljon lennokkaampi. Hän heitteli myyntipuheen seassa laatikoihin maustehyllyjä, kaappeihin koristelistoja, ja ponnahdussaranoita sinne tänne. Ei sinänsä, jollekin asiakkalle hänen tyylinsä sopii varmasti hyvin, mutta minä taas olen sellainen, joka tietää hyvin tarkasti mitä haluaa, enkä siedä yhtään sitä, että minulta kyselemättä sovelletaan. Joten yhteinen sävel löytyi Puustellista ja niin myös minun unelmien keittiöni. Tässä kuvia, kun keittiötä rakennettiin ja se alkoi saada nykymuotonsa:

Ainoa asia, jota ei minun "Must Have" -listalta löytynyt Puustellista oli unelmieni musta, metallirunkoinen lasivitriini. Pitkän etsinnän jälkeen löysin Nissinen Design Groupin, joka toimii Suomessa ja Ruotsissa. Pääosin he tekevät metallirunkoisia lasiovia, mutta olivat avoimia kokeilemaan myös vitriinin tekoa. Tämän vitriinin matka keittiööni on kuitenkin ihan oma saagansa, joten kerron siitä toiste lisää. Tässä kuvia valmiista keittiöstä, ilman vitriinin kuvia. 

Tässä ovat keittiön pakastin, jääkaappi ja siivouskaappi. Kaikki sievästi samaa sarjaa. 

Moni meillä käynyt on ihmetellyt mikä on tämä pieni vanha ovi keittiön nurkassa. 

Kyse on kylmäkomerosta, eli äitini sanoin "kommuutista". Tuota tilaa ei ole eristetty yhtä paksusti ulkoilmasta kuin muut tilat, joten se pysyy pääosin viileämpänä. Kylmäkomerot ovat ennen vanhaan toimittaneet nykyisen jääkaapin virkaa. Halusin jättää tämän kylmäkomeron sellaiseksi edelleen, nyt jääkaapin jatkeeksi, eikä tilalle. 

Sain siitä oivan lisätilan keittiön säilytystilaksi, jossa säilyy hillot ja viinit. Leipoessa saan leivonnaiset sinne jäähtymään, eikä tarvitse pelätä että linnut tai ötökät pääsisi käsiksi leivonnaisiin. Talven aikaan kylmäkomero on todella kuin jääkaappi, ja antaa loistavan lisätilan juhlia järjestettäessä juomille ja ruuille. Seurasin jännityksellä kylmäkomeron lämpötilaa talven kylmimmillä pakkasilla. Lämpötila siellä pysyi kylmimpäänkin aikaan nippa nappa plussan puolella ja nyt lämpötila on n. +12. 

Nyt kun keittiötä on päässyt käyttämään, olen ollut hyvin tyytyväinen sen toiminnallisuuksiin. Tasoja on useita, mikään toiminto ei ole liian ahtaasti jonkun toisen kanssa, vaan tilaa puuhata on. Parhaimmillaan keittiössä on hyörinyt kolme kokkia, ja kaikilla on ollut sopivasti tilaa. 

Meidän keittiö on todella kodin sydän. 💛 Lattiatilaa on niin paljon että siinä iltavilli prinsessa vetäisee ympyrässä ravit tai aikuisia mahtuu helposti tanssimaan n. 15 henkeä. Molemmatkin näistä on nimittäin ihan testattu. Seuraavan kerran kerron lisää keittiön kruunusta, siitä Nissinen Design Groupin valmistamasta vitriinistä.