Omanlainen Olohuone

 Ihanaa kesäkuuta!

Olen kesän lapsi, ja kesäkuu talviunilta heränneen luonnon ja auringon säteiden myötä saa minut aina aivan uudella tavalla eloon. Pidin jo kesälomani ja mylläsin lomalla paljon pihalla. Ystävän kanssa kasasimme talon vanhoista hirsistä korkean mansikka- ja kukkapenkin, raivasin tilaa autopaikoille, siirsin kasveja parempiin paikkoihin kasvamaan ja ajelin ruohoa uudella ruohonleikkurillani. Kesäillan viiletessä oli ihana grillata ulkona ja nauttia ystävien seurasta omassa pihassa. Nautin talosta ja sen pihasta täysin siemauksin! Voi kun täältä ei tarvitsisi koskaan lähteä...

Lomalla kerkesin myös vihdoin kuvaamaan olohuoneen, jossa nyt asumme. Muutos ennen remontin alkua otettuihin kuviin on aivan mieletön! 

Suurimmat muutokset huoneen yleisilmeeseen tekivät katon korotus niin, että välipohjan hirret tulivat esille, ja kahden vanhan olohuoneen välisen seinän avaus. Tai oikeastaan kyseinen seinä siirrettiin kahden tilan välistä  eri kohtaan ja näin luotiin yksi olohuone ja tila joka jäi siirretyn seinän taa, on nyt kodinhoitohuone. 

Tässä on kuvia vanhasta katosta seinän molemmin puolin. Ensimmäisillä talossa vierailukerroilla se tuntui suorastaan hengittävän niskaan, niin ahdistavaksi koin vanhat pinnat ja huonekorkeuden.

Rakastan katsella nykyistä kattoa hirsineen, joista jokainen on hieman erilainen. Nuo hirret muuten Joonas ja meidän remppaporukka vaihtoivat välipohjaan käsin! Se työ todella kannatti. 

Seuraavaksi hieman ennen ja jälkeen kuvapareja. Tältä huone näytti ennen siitä nurkasta kuvattuna, josta nyt tullaan sisään, ja miltä siellä nyt näyttää:

Näin jo mielessäni ensimmäistä remonttisuunnitelmaa tehdessä, että tämän ikkunan edessä on suuren ruokapöydän paikka, johon perhe ja ystävät voivat kerääntyä yhdessä:

Edelliset asuakkaat olivat käyttäneet alakerran olohuoneista vain toista, ja toinen oli ollut vuosikymmeniä kylmänä varastotilana. Tässä avattu seinä toiselta, kylmänä olleelta puolen ennen aukon puhkaisua, ja nykyinen näkymä:

Moni on muuten kysynyt, että onko tämä kaapisto mittatilaustyötä, kun se istuu paikoilleen niin nätisti. 

Vastaus on: ei. Kyseessä ei ole mittatilauskaappi, kaappi on Ikeasta ja ihan edullinen ulkonäköönsä nähden. Mikä on mittatilauksella tähän tehty, niin seinä. 

Aikaisemmin koko taloon tultiin eteisestä käytävää pitkin, mutta tuo käytävä on nykyään osa keittiötä. Näin ollen eteisestä puhkaistiin uusi kulkureitti olohuoneeseen. Olohuoneen ja eteisen viereen luotiin myös aina tarpeellista säilytystilaa, lämmin varasto/vaatehuone. Tämä vaatehuone jää juuri tuon kaapiston peittämän seinän taa. 

Kun tilaa suunniteltiin, tiesin jo millaisen kaapin haluan tuohon seinälle, ja varaston seinän paikka pystyi joustamaan 10-30cm ihan mihin suuntaan vain. Joten mittasimme kaapin, ja sijoittelimme sen meidän mielestä järkevästi suunnitelmiin, ja jäljelle jäävään tilaan rakennettiin varasto. Tässä huomaa sen, miten jo suunnitteluvaiheessa on hyötyä siitä, jos tietää miten haluaa talonsa sisustaa.  

Monia meillä vierailleita on ihmetyttänyt TV:n paikka, ja sohvan sijoittelu. Ensinnäkin, tämä on se kohta olohuoneesta, jossa avioero näkyy. Seinään tehty syvennys on alunperin tehty 65'' TV:lle, joka meidän piti ostaa taloon muuttaessa. On sanomattakin selvää, että yksin en sijoita rahaa isoon TV:hen, kun en tiedä, miten kauan tässä edes voin asua. Olenkin sanonut kaikille, jotka kommentoivat TV:n kokoa, että voivat ihan mielellään tuoda siihen isomman TV:n tullessaan. 

Toinen hankinta, joka jäi eron myötä toteuttamatta, oli kaksi aniliininahkaista nahkasohvaa, joiden oli tarkoitus tulla TV:n molemmin puolin. Näin olohuoneessa olisi voinut seurustella vastakkaisilla sohvilla, tai heittäytyä sohvalle makaamaan ja TV:tä katsomaan. Aniliininahka ei siis tarkoita aniliinin/pinkin väristä nahkaa, vaan kyseessä on puhtain, vähiten käsitelty nahkatyyppi, joka kestää ikää, on hengittävä ja miellyttävä iholla. Kyseinen nahka on myös sellainen, jossa elämä näkyy. Näitä sohvia meillä oli kiikarissa kaksi, ja kotiin toimitettuna, Suomessa valmistettuna hinta olisi ollut noin 6200€. Jälleen kerran joudun toteamaan, että ei ole mitään järkeä ostaa uusia sohvia, varsinkaan noin hintavia, kun en tiedä missä tulen asumaan, mitä sinne mahtuu, ja tuokin raha on järkevämpi käyttää remontin loppuun tekemiseen. 

Unelmieni sohvat joudun siis unohtamaan, mutta haluan kuitenkin lähettää tätä kautta kiitokseni Kuopion Huonekalukeitaalle! Heidän kauttaan sohvat olisi ostettu, ja asiantuntemus ja asiakaspalvelu on heillä kyllä todella kohdallaan. Harmittaa vieläkin, ettei kaupoille päästy. 

Mutta miksi TV sitten on liian pienessä kehyksessään, ja "väärällä seinällä" yhden, vanhan sohvan näkökulmasta? Koska tähän oli rakennettu reitit TV:n, digiboksin ja Blueray -soittimen johdoille seinän sisälle (Ei johtoja roikkumassa näkösällä! Ihanaa!) ja koska kaikkea suunnitellessa olin vielä naimisissa Joonaksen kanssa. Kyse TV:n sijoittelussa oli tästä:

Joonas tykkää syödä ja katsoa TV:tä yhtä aikaa. Ja hän ei tykkää syödä ilman pöytää. Vanhassa kodissa minua ärsytti aivan suunnattomasti, kun Joonas siirti pienen sohvapöydän polviinsa kiinni ja ryysti ruokaansa siinä aivan kummassa asennossa. Joten uuteen kotiin suunnittelin näkymän niin, että ruokapöydästä näkee telkkarin. Olin vaimo, joka otti hänet huomioon. 

Mutta noh. Elämä ei aina mene niin, kuin olisi halunnut. Luulisi, että nämä muistot, ja päätökset jotka tehtiin yhteistä kotia rakentaessa saisivat minut aina olohuoneessa haikeuden valtaan. Mutta rehellisesti sanottuna en ole näitä syitä asioiden takana edes pohtinut sen enempää, kuin nyt tätä kirjoitusta varten.

Rakastan olohuonettani, sen materiaaleja ja valintoja ihan sellaisenaan. Siinä huoneessa on minun historiaa, siinä on talon historiaa, ja sitten siinä on paljon uutta, mitä olen tuonut mukanani, vain minua ja Silviä varten. Tein itse sohvapöytänä olevan pirtinpenkin Kansalaisopiston kurssilla, istutin kauniiseen ruukkuuni sitruunan ja valitsin uudet kesäiset tyynynpäälliset. Koti on siellä missä sydän on, ja nyt se on juuri tässä.