Grand Old Lady Röttelö

Vihdoin ollaan päästy tähän pisteeseen!

Röttelö on saatu nyt sellaiseen pisteeseen, että se voidaan myydä. Remontti ei suinkaan kokonaan ole valmis, mutta valmiusaste talossa on jo noin 80%, ja tästä on uuden omistajan helppo jatkaa. Jos talon myynti-ilmoitus kiinnostaa, niin kurkkaa blogin edellinen postaus, siitä löytyy linkki Etuoven myynti-ilmoitukseen. 

Nyt kun kaikki remonttihommat, jotka me oltiin sovittu välittäjän kanssa, että laitetaan kuntoon ennen myyntiä, on tehty, voin kertoa remonttitöistä jotka kesän aikana saatiin kuntoon.

Asia, jota itse olen odottanut kuin kuuta nousevaa, on saada talon ulkovuoraus kuntoon. Vanha vuoraus jouduttiin purkamaan kokonaan, kun hirsirunko tarkastettiin, korjattiin ja eritys laitettiin puhallusvillalla hirsien ulkopuolelle. Näiden toimenpiteiden takia talon julkisivu on ollut kaksi talvea enemmän tai vähemmän tuulensuojalevyillä. Minuahan tämä on harmittanut esteetikkona, kun talo on todella ollut nimensä mukaisen röttelön näköinen, vaikka sisällä on ollut meidän ihana koti.

Nyt vihdoin kesällä alkoi tapahtua, ja kertaalleen pohjamaalilla maalatut laudat alkoivat hiipiä talon kylkeen. Pohjamaali oli Uulan, ja sisälsi myös homeeneston. 

Vähän kerrallaan talo alkoi punertaa ihanaa, hempeää pinkkiä, ja talon ulkonäkö alkoi hahmottua 

siihen, mitä olin paria vuotta aikaisemmin kuvitellut. 

Aikanaan kun väriä valittiin, mietin mielessäni ympäristöä, jossa talo on, ja upeita hedelmäpuita pihassa. Halusimme että talo erottuu naapureista, ja siksi nämä värit olivat poissuljettuja: perinteinen punainen, ruskea, beige, harmaa, ja vihreä. Halusimme myös että pystymme sanomaan selkeästi, että "se x värinen talo vasemmalla".

Viimeisimpänä aloin miettimään mikä väri olisi kaunis tausta omenan, kirsikan ja luumun kukille, jotka keväällä valtaavat pihan. Vaihtoehtoja minun mielessä oli vain kaksi: Tumma sininen tai hento vaaleanpunainen. Näistä lopullisen valinnan teki ex-mies, Joonas. Vaaleanpunainen valikoitui, ja täytyy sanoa, että valinta osui mielestäni oikein! Katsokaa nyt kuinka kauniisti talo sointuu viime kevään omenankukkiin: 

Silvin kanssa vietimme jälleen aivan ihanan kesän Röttelön pihassa, omista pihan herkuista ja kauniista kukkasista nauttien, ja lautaverhoilun valmistumista odottaen. Tässä Silvi istuu talon vanhoista hirsistä tehdyn kukkapenkin reunalla. Kukkapenkissä kasvoi tänä vuonna mansikoita, kehäkukkia ja ruohosipulia. 

Myös pihan jasmiini loisti taas kauneuttaan tänäkin kesänä. Tulen kaipaamaan tuota ihanaa valkoisena loistavaa puskaa, joka on kuin morsiushuntu. Niin kaunis, loistava ja tuoksuva. 

Kesän aikana sormet syyhysivät talon maalauksen suhteen. Suunnitelmat olivat eläneet remontin edetessä, ja sen sijaan että kaikki laudat olisi maalattu kahteen kertaan maassa, päädyttiinkin siihen että laudat laitetaan pohjamaalilla seinälle, ja maalataan sitten kerralla koko talo. 

Joten koko kesän odotin, milloin laudat ovat seinällä. Sitten, kun vuoraus oli seinällä, jouduin vielä odottamaan, että rakennustelineet muokattiin maalaamiseen sopiviksi. Rakennustelineet olivat nimittäin meidän työmiesten itse kyhäämät. Säästimme siinä rahaa, kun emme vuokranneet telineitä tai nostureita. 

Toinen muutos, joka tuli tässä matkan varrella, oli maalin vaihto. Alunperin olimme valinneet Uulan pellavaöljymaalit käytettäväksi. Tähän tuli kuitenkin muutos, sillä testimaalauksia tehdessä huomasin, että Uula on talkoolaisille vaikea työstää. Sitä et voi lätkiä vaan laudan pintaan ja antaa kuivua, vaan maali pitää melko kuivalla pensselillä "hieroa" puun pintaan. Kuivumisaika oli myös aika pitkä. Viimeisen niitin asiaan iski budjetti, Uulan maalit olivat aika hinnakkaita. Toinen maali, jota olin kuullut paljon suositeltavan vanhojen talojen Facebook -ryhmässä, on Virtasen Neljän Öljyn maali. Näinpä vaihdoimme suunnitelman tähän Virtasen maaliin, joka oli edullisempi, ja helpompi käsitellä. Värisävy valittiin Tikkurilan värilastuista, sävyn nimi on "Näsiä".

Lopulta, viimein koitti päivä, jolloin pääsimme maalaamaan! Apuuni tuli joukko minulle tärkeitä ihmisiä. Kiitos erittäin paljon Tiinalle, Anulle, Eiralle, Pasille, Mariannalle, Annalle, Justiinalle, ja Juulialle! Ja monille muille suuri kiitos avusta Silvin kanssa sillä välin, kun äiti keikkui rakennustelineillä yltä päältä maalissa. 

Talkookertoja pidettiin kaikkiaan kolmet, ja jokaisella kerralla maalattiin yksi seinä kokonaan. Joonas urakoi loppukesästä yhden päädyn kokonaan yksin. Vaikka päädyt vaikuttavat pienemmille, kuin sivut, niin loppujen lopuksi päätyjen maalaus oli hitaampaa kuin pitkän sivun. Tämä johtui siitä että pitkästä sivusta suurempi osa on ikkunapintaa, ja päädyssä töitä jouduttiin tekemään neljässä kerroksessa. Hatun nosto urheille, rohkeille naisille, jotka ylimmälle tellingille kiipesivät maalipönttöjen kanssa. Maisemat ainakin olivat sieltä huikeat!

Talkoissa työtä tehtiin työpareittain, ja aina useampi työpari vertikaalisti samalla kohdalla työskennellen. Toinen parista meni edeltä pensselin kanssa, kävi läpi pienet välit ja naulan päät. Toinen tuli perästä telalla. Alapuolella oli toinen työpari,. joka teki samaa tahtia, jotta jokainen pitkittäinen lauta tuli maalattua kerralla alhaalta ylös, ja alla oleva työskentelijä varmisti ettei valumia tai rajoja jäänyt seinälle. Meitä oli siis talkoissa aina kuusi ihmistä seinällä yhtä aikaa. Melkoinen tehotiimi! 

Syksy alkoi hurjaa vauhtia lähestyä, ja jännityksellä ja kiireellä teimme töitä, jotta maalaus saadaan tehtyä kun lämpötilat sopivat maalille. Näissä kuvissa näkyy jo syyshortensiat täydessä kukassa, kauniisti tuo vaaleanpunainen sopi niidenkin kanssa. 

Lopuksi, kun talo oli maalattu, telineet purettu ja alimmat laudat tasattu suoraksi, viimeistelin laudan päät vielä maalilla. Tähän sain isältäni hyvän vinkin käyttää pientä telaa. Tällä työvälineellä homma oli nopeasti hoidettu. 

Kun ensimmäinen seinä oli valmis, ja telineet voitiin purkaa, tuntui kuin suuri paino olisi pyörähtänyt sydämeltä ja vanne vapautui pään ympäriltä. Talo tuntui vapautuvan vankilastaan telineiden alta ja loistavan! Tässä kuvassa näkyy ensimmäinen seinä. Alalaitaa ei ole vielä tasattu, eikä sokkelia korjattu/maalattu. Mutta tässä kohtaa jo ensimmäisen kerran aloin tuntea, että valoa on tunnelin päässä! Röttelö valmistuu!

Viimeisimmässä kuvassa näette mikä on Röttelön lopullinen värimaailma. Uusi katto on tumman ruskea, ja sokkeli maalattiin korjaamisen jälkeen samalla sävyllä. Grand old lady Röttelö on nyt suorastaan kaunotar! Saakoon hän vähintään toiset 100 -vuotta rakkauden täyteistä elämää, niin kuin tähänkin asti. 

Seuraavassa blogissa kerron tarkemmin sokkelin korjauksesta ja maalauksesta! Stay tuned!