Huhhuijaa! Pitkästä aikaa taas blogini ääressä. Kirjoittamattomuuteen on ollut monta syytä, niistä isoimpana se masentava fakta, että työmaa ei ole juurikaan edennyt. Sisällä ei ole tehty mitään töitä kevään jälkeen. Mutta pieni pala kerrallaan on joitain asioita kuitenkin saatu kuntoon, ja remontti rakentuu siinä samalla kuin minun ja Silvin uusi elämäkin.
Koko kesän nautimme suuresti Röttelön pihasta, sen vanhoista hedelmäpuista ja tuoksuvasta jasmiinista. Vuosi sitten kesälomalla minun suuri projektini oli vajan tyhjennys puusälästä ja roskasta, jotta sinne saatiin tehtyä uusi lattia, ja vajaan talteen esim maalattuja lautoja. Noita valmiiksi maalattuja lautoja alkoi hiipiä kesällä seinälle, joskin todella hitaasti, sillä työmiehistä oli pulaa.
Tänä kesänä minun suuri projekti oli autopaikoille tilan teko vajan viereen. Projekti alkoi jo keväällä maan sulamisen jälkeen syreenien siirrolla, ja samaa kasvien siirtoa tein monena helteisenäkin päivänä. Heinäkuussa ystävä tuli kaivureineen apuun, ja autopaikat saatiin valmiiksi. (Kiitos avusta, Jani!) Syksyllä vielä ex-appiukkoni sähköfirma veti vajaan sähköt, ja näin autoilla on nyt myös lämmityspiuhalle paikat.
Autopaikkoja raivatessa iso kasa multaa piti siirtää jonnekin, ja mansikoillekin oli löydettävä uusi kasvupaikka. Pian sainkin idean! Pihassa lojui talosta purettuja, vanhoja hirsiä, ja nyt minulla oli myös ylimääräistä maata. Hyvän ystäväni kanssa teimmekin niistä minulle korkean kukkapenkin! (Kiitos avusta, Topi!) Naapurien kanssa naureskeltiin, kun kukkapenkki alkoi rakentua tonttien rajalle, että tässä on se Haapaniemen "suuri muuri". Itse olin lopputulokseen varsin tyytyväinen. Toisessa päässä laatikkoa on mansikoita, keskelle laitoin syksyllä kanervaa, ensi kesänä siihen tulee varmaan kukkia. Toiseen päähän tuli ruohosipulia ja muita yrttejä. Näin vanhat hirretkin saivat uuden käyttötarkoituksen samalta tontilta.
Silvi, syyshortensia ja perhonen
Loppukesästä kerättiin hedelmäpuiden ja marjapensaiden satoa, ja työmaakin sai hieman uutta pontta uusien talkoolaisten myötä. Talon päädyt olivat viime talvena pelkästään hirrellä, nyt päätyihinkin saatiin puhallusvilla ja tuulensuojalevyt.
Tässä vaiheessa luulin, että seuraavaksi pintaan alkaa tulemaan vuorauslautaa, mutta työmiehet hyvin huomauttivat, että räystäät pitää laittaa ensin. Joten näin miehet menivät katolle laittamaan ikkunalyhtyjen paneloinnit ja lipat, ja sitten katon lipan alusen. Mittapelti Haverinen kävi laittamassa ikkunapellit. Ja näin, vaikka ulkovuoraus on vieläkin kesken, on talo jo taas asteen verran paremmin suojattu, kuin viime talvena.
Olen erittäin kiitollinen kaikesta avusta jota remontin eteen olen saanut. Terveiset miehille, Risto, Jorma ja Pepe!
Syksyn kylmetessä pääsin lempipuuhaani, lehtien haravointiin. Pimenevinä iltoina pihassa pidettiin myös pientä nuotiota ja paistettiin makkaraa.
Sitten kaikki ulkona seisahtuikin, kun kylmät ilmat ja lumi tekivät stopin työskentelylle. Tähän siis jäätiin:
Toiveissani olin ajatellut, että kesä 2021 Röttelö saisi upean vaaleanpunaisen pintansa, mutta ei vielä. Siirrän siis katseeni kesään 2022. Silloin vuoraus on tehtävä loppuun, ja minä aion opetella sokkelin korjausta kesäprojektinani. Vielä on monta asiaa, mitä pitää laittaa kuntoon, ennen kuin talo on myyntikuntoinen, ja näistä asioista keväällä jatketaan.
Mutta koska olosuhteiden pakosta työmaalla on nyt pysähdys, on minullakin nyt aikaa miettiä millä muilla keinoin rakennan uutta elämääni. Myös kehoni ilmoitti, että nyt on aika hidastaa tahtia, sillä univajeen ja äärimmäisen väsymistilan kanssa päädyin unitutkimuksiin. Tulokset olivat sinänsä positiivisia, että mitään suurta ongelmaa ei ole. Ei mitään sellaista, mikä ei omaa elämänrytmiä ja stressitasoja hallitsemalla korjaantuisi.
Niinpä nyt huilataan. Nautitaan tästä vuodenajasta, lumesta, Joulusta ja rakkaista ihmisistä.
Tässä on muuten Joulukuun alussa yhden yön aikana satanut lumimäärä. Hanskani on noin 25cm pitkä, joten syvyyttä lumikerroksella tuossa kohtaa oli varmaan noin 30cm.
Hyvää Joulua kaikille, naapureille, perheelle, blogin lukijoille, Instan seuraajille, etänä kannustajille. Ilman monen ihmisen kannustusta ja apua Röttelö olisi nimensä mukaiseksi jäänyt, kun ero tuli viime vuonna. Mutta sitkeästi pyrin eteenpäin, nyt hetkeksi pysähdyn ja kevätkaudella taas jatkan puurtamista. Voi olla että tämä Joulu jää minun ainoaksi tässä talossa, joten aion nauttia siitä täysin rinnoin koko perheeni kanssa. Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta kaikille!
Hyvää Joulua ja kiitos ihanasta kortista!
VastaaPoista