Kotiutumista Omaan Pesään

Sieltä se kevätaurinko jo pilvien lomasta pilkistää, ja Röttelössä on asuttu nyt kuukausi. Tämä kuukausi on osoittanut hyvin sen, miten hyvin jotkut tehdyistä ratkaisuista toimii, ja mitkä ei toimi. Pääosin tunnelma talossa on hyvä. Lattialämmitys on jaksanut pitää meidät lämpimänä kovillakin pakkasilla, vaikka talon päädyistä puuttuu eristeitä ja joistain ikkunoista tiivisteitä. Maalämpö on osoittautunut oivaksi lämmitysmuodoksi! Myös lähes satavuotias kakluuni on ollut käytössä pakkasilla, ja se toimii loistavasti. Hormit pinnoitettiin uudelleen syksyllä, ja nyt kaikki toimii moitteetta, eikä takka savuta.

Täytyy myös todeta, että tämä kuntuu kodilta. Yritän kovasti muistaa koko ajan, että pahimmassa tapauksessa joudun muuttamaan tästä Silvin kanssa jo vuoden kuluttua pois. Mutta en voi sille mitään, että kaikki tuntuu niin omalle, että tunnen kuuluvani tähän taloon. Vähitellen talon kauneus, tunnelma ja kuvakulmat alkavat paljastua, ja ei voi kun ihastella. Olen valinnut taloon oikeita ratkaisuja. 

Tämä näkymä "mummon huoneesta" keittiöön on jotain, mitä en osannut etukäteen edes kuvitella. Mutta nyt se ilahduttaa joka aamu kun nousen sängystä ylös. Tuo vanha ovikin on yllättänyt, miten se sopii paikalleen ihan tuollaisenaan. Voi olla, että jätänkin oven noin, maalaamatta, ihan tarkoituksella.

Yksi asia, joka ennen joulua aiheutti suurta pään vaivaa, oli tapetit. Tapetoida vaiko eikö tapetoida? Tämä talohan on menossa myyntiin! On hyvin todennäköistä, että tuleva ostaja ei pidä minun valitsemista tapeteista, ja repii ne kaikki pois. Miksi siis käyttää jo nyt tiukasta budjetista yhtään rahaa sellaiseen, jonka joku kohta repii pois? 

Lopulta kuitenkin päädyin tähän ajatukseen: Tämä on minun ja Silvin koti, niin kauan kuin on. Me asutaan tässä, meidän tulee tuntea olomme kotoisaksi, ja ennen kaikkea tämän tulee olla turvallinen pesä, jossa toipua elämän mullistuksista. Minulle, visuaalisena ihmisenä, on tärkeää että koti miellyttää silmää ja tuo minulle iloa. Ja joutuisinhan joka tapauksessa stailaamaan huoneet myyntiä varten, tyhjä koti ei myy. Joten pitkän harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan alakertaan suunnittelemani tapetit. Pupuja vessaan ja kesän kukkasia mummon huoneeseen. 

Ja nyt tulee viisaus, jota saa siteerata vapaasti:

"Tapetti on silloin valittu hyvin, kun haluat ottaa sen edessä selfieitä."

Röttelön tapettiseinistä on tullut minun lempitaustoja selfieille. Höpsöä, tiedän, mutta sellainen höpsö minä olen. Tässä kuvat "Von Brömsen" puputapetistani, kuva lopputuloksesta eteisen vessassa ja tottakai, selfie pupujeni kanssa.  

Myös mummon huone sai tapetin. Tämä kyseinen makuuhuone on ainoa alakerrassa, ja se tulee jatkossa vieraskäyttöön. Ajatuksena oli se, että jos joku perheestä on vaikka murtanut jalkansa, tai ei muista syistä pääse kulkemaan rappusia, on alakerrassakin yksi makuuhuone. Mummo meillä usein käy yökylässä, joten siitä nimi. Tällä hetkellä mummon huoneessa tosin nukutaan minä ja Silvi yhdessä, sillä meidän omat makuuhuoneet tulee sitten yläkertaan. 

Mummon huoneen tapetiksi tuli "Jordgubben", eli Mansikka. Kyseinen tapetti on kesäinen ja iloinen, mutta värisävyiltään tarpeeksi lämmin ja runsas, että se ei tunnu kylmältä talvellakaan. Lisää kuvia mummon huoneesta tulee myöhemmin, kun saan yövalaisimenkin asennettua, mutta nyt fiilistellään vähän tapettia ja ystävän kanssa otettua selfietä. 

On hassua ajatella miten paljon meidän, minun ja Silvin, maailma on muuttunut vain muutamassa kuukaudessa. Mutta siltä osin huoli on nyt pois, että meillä on "pesä" ja siinä on hyvä olla. Ajatukset, haaveet ja suunnitelmat hakevat vielä monta kertaa suuntaa, mutta se on ihan ok. Meillä on kuitenkin jotain mittaamattoman arvokasta; toisemme, ystävien ja perheen tuki, ja oma pesä.