Kohti Parempaa Vuotta 2021

 Shokki. 

Suurin tunne, kun asiat hyvin äkillisesti muuttuivat, oli shokki. Täysi epäusko siihen, että mitä nyt tapahtuu on edes todellista. Tuntui, että maailma mureni ympäriltä yhdessä yössä. Kaikki, mihin oli oman olemisensa perustanut, oli nyt poissa. Ja teot, joita teki yhteistä tulevaisuutta varten, olivatkin yhtäkkiä turhia. Myönnän, se oli rankka paikka. 

Ja kaiken myllerryksen keskellä oli talo, jonka remontin oli vain jatkuttava. Ensimmäiset käynnit työmaalla erouutisen jälkeen olivat silkkaa kidutusta. Olin tehnyt meille loppuelämän kotia, ja nyt meitä ei enää ollut. Miksi vaivautua enää, kun ei tästä tule meidän kotia? Kaikki tuntui turhalle, ja seinät kaatuivat päälle. Tuska oli kuitenkin purettava tekemiseksi, ja ajauduin usein siivoamaan työmaata. Pienessä sateen tihkussa, kylmässä tuulessa, illan hämärtyessä itkin pihalla ja kannoin jätelavalle puun kappaleita, roskaa ja syksyn lehtiä. Raikas ilma ja fyysinen tekeminen jotenkin auttoivat ja sain tunteita puretuksi. 

Sen arvaa, että ero, jossa toinen lähtee, vaikka toinen olisi jäämässä, ei ole ikinä helppo. Riidoilta ei voi välttyä. Saimme kuitenkin sen sovittua, että minä ja Silvi muuttaisimme taloon siihen asti, kunnes se voidaan myydä. Eli tekeminen ei ollut sittenkään turhaa, meidän piti tehdä tästä minun ja Silvin koti, vaikkakin edes väliaikainen sellainen. 

Ja sitten tuli hetki, kun Röttelön seiniä piti alkaa maalaamaan. Lukemattomia neliöitä valkoista maalia, rullaten, pensselöiden, ja tikkailla kiipeillen. Urakka oli välillä siedettävä, välillä tuntui että tukehdun tunteisiin, jos joudun rullaamaan enää yhdenkään neliön. Oli hyviä päiviä maalatessa, oli huonoja päiviä, mutta silti vaan sitkeästi tein hommaani. 

Vähitellen olen alkanut päästää irti unelmista, joissa me asuimme tässä talossa vanhuuteen saakka. Tämä on vain välietappi, sijoitus, jonka kautta me Silvin kanssa ponnistamme uuteen elämään. Tästä pitää tehdä meille pesä, turvapaikka, josta meidän on hyvä kasvaa uuteen tulevaisuuteen.

Ja työt on edenneet. Katto saapui vihdoin ja iso kivi vierähti sydämeltäni. Tämän katon kanssa on ollut vaikka mitä ongelmia. Ensinnäkin, katon korjaus ei kuulunut edes alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta kun talon rakenteet purettiin esille, kävi selväksi, että katto on pakko purkaa ja tehdä uudelleen. Siihen upposi ainakin n. 20 000€ ylimääräistä rahaa, ja tiukka budjetti heitti heti alkuunsa. Työn valmistumisessa on myös ollut viiveitä, ja sitten kun kattopeltejä alettiin laittamaan, huomattiin että tilattuna oli väärän väriset pellit. Toinen puhuu ruskeasta katosta monta kuukautta ja toinen tilaa harmaat, mutta tämä varmasti on vain yksi esimerkki niistä kommunikaatio-ongelmista joita alkoi remontin myötä näkyä. Onneksi  Rakennusmittapelti Haverinen onnistui myymään meidän väärät pellit toiselle asiakkaalle, ja asia saatiin korjattua. Väärän värinen katto olisi harmittanut minua pitkään. Ja kaikista mutkista huolimatta heiltä saimme hyvää palvelua. Mutta tässä kuvia, kun oikeat pellit viimein menivät katolle:

Sisällä on päästy pintatöihin ja jotta hirsipinnat saatiin siisteiksi, otettiin niihin kalkkipuhallus. Soodapuhallus oli mielessä ensin, mutta meille selitettiin että meidän kohteessa on liikaa ilman kosteutta, ja soodapuhallus tekisi vain ilkeitä lahovaurioita myöhemmin sen takia. Vaihtoehdoiksi jäi kalkki tai kuivajää. Kuivajää olisi ollut siistimpää, nopeampaa, mutta myös yli tuplat kalliimpaa. Joten valitsimme kalkkipuhalluksen. Tässä kuva, kun työtä tehtiin meidän talossa. Näky ulko-ovelta oli kuin toisesta maailmasta tai tieteisjännäristä.

Ja tässä kuvia lopputuloksesta, ennen seinien imurointia. Tässä siis seinillä on vielä sitä kalkkiakin, joka imuroitiin pois. Mutta jo näistä kuvista näkee hyvin, miten paljon hirren väri muuttui siistimisen myötä. Nyt seinät ovat kauniit. 

Ja kun seinät olivat kunnossa, oli aika kantaa keittiö sisälle ja asentaa. Tässä kuvia asennusvaiheesta, laitan keittiöstä kunnon kuvia sitten kun kaikki on valmista. Keittiö on Puustellista ja Kuopion Puustellin Laurille jo terkkuja, hänen kanssaan kaikki on sujunut todella hyvin. Odotan jo innolla että pääsen käyttämään tätä unelmieni keittiötä. 

Myös olohuoneen kalanruotoon laitetut vinyylit hiipivät vähitellen, kuin käärme, olohuoneen ja ruokailutilan lattiaan. Tämä väri näyttää ihan todella hyvältä hirsien ja valkeiden seinien parina. (Ja nämähän oli sieltä Uuni&Kaakelista)

Joulukuun alussa toin työmaalle suuren joulupalloseppeleen. Ajattelin, että vaikka tunnelma on itsellä surullinen, voi työmiehillä ja naapureilla olla edes hieman joulumieltä. Kiinnitin sen ulos, sisäänkäynnin luo, ja siinä se on ilahduttanut työmiehiä ja ohikulkijoita.

Vuoden paras päätös oli jo helmikuussa varata koko perheen joulu Vuokattiin. Vaikka Korona pelotteli meitä reissun peruuntumisella, niin menimme kuitenkin. Meitä oli 10 minun perheen jäsentä kolmessa asunnossa. Olimme omalla porukalla, söimme, joimme ja ulkoilimme.  Se teki meille molemmille, Silville ja minulle oikein hyvää. 

Tässä yllä Silvi serkkunsa kanssa tekemässä lumienkeleitä, ja tuossa alla minun ja Silvin enkelit vierekkäin. 

Me tytöt kyllä pärjätään! Joulun pyhien jälkeen alkaa loppurutistus ennen muuttoa ja sitten tammikuun lopussa itse muutto. (Vaikka remontti jää silloin vielä kesken.) Sen olen elämässä jo oppinut, että kun on vaikeaa, se kannattaa myöntää, ja ottaa vastaan apu, joka tarvitaan. Näin ollen otan vastaan kaikki rukoukset, onnen toivotukset ja muutto/remppa-avun, jota tarjolla on. Pidäthän meille peukkuja, että vuonna 2021 kaikki alkaa vihdoin mennä hyvin.